Viime päivät ovat olleet upean valoisia ja keväisiä. Kellojen siirto toi iltoihin taas lisää pituutta ja olenkin nauttinut lenkkeilystä meren rannalla avovettä, pajunkissoja, ensimmäisiä kevään kukkia sekä etelästä palanneita vesilintuja ihastellen.
Talvi etenee kevättä kohti kovaa vauhtia ja päivät pitenevät. Huomaan eron omassa olossani. Valon lisääntyessä elämänilo ja energia lisääntyy vaikka hetken tuntui helmikuun alkupuolella, että tästä talvesta ei selviä millään.
Vuoden vaihteen loma tuli tarpeeseen ja käytinkin sen lähinnä lepäämiseen. En edes avannut tietokonetta pariin viikkoon. Tekemistä toki olisi ollut runsaastikin, mutta kyseessä oli tietoinen päätös pitää taukoa ja levätä. Joskus omien unelmien tavoittelu ajaa liikaan suorittamiseen, jolloin hetkessä eläminen ja omasta nykyisestä arjesta ja sen iloista nauttiminen unohtuu. Joululomalla halusin siis ihan tietoisesti pysähtyä nauttimaan nykytilasta, perheestä, juhlapyhistä ja kaikesta siitä, mikä tässä hetkessä on arvokasta.
Joka vuosi joulun lähestyessä mietin, miten aikataulutan kaikki järjestelyt niin, että voisin sinä vuonna rauhoittua ajoissa joulun viettoon ja nauttia joulutunnelmasta joulutorttuja syöden. Harvemmin se oikein on onnistunut eikä ainakaan onnistu tänä vuonna. Joululaatikot olen kyllä tehnyt pakkaseen, kuten joka vuosi, mutta kaikki muu on vielä aika tavalla avoinna. Kaikki kyllä järjestyy aattoon mennessä, mutta kyllä tässä nyt taas mennään tonttulakki pitkänä jouluun asti. Joulun ja uuden vuoden aikaan me pidämme töistä lomaa ja tämä pieni hengähdystauko tulee kyllä todella tarpeeseen.
