Touko-kesäkuu on joka vuosi ollut meille vuoden kiireisintä aikaa töissä. Samaan aikaan kun luonto on herännyt talven jälkeen eloon ja ulkona olisi ollut ihana viettää aikaa kaikenlaisten projektien ja harrastusten parissa, on aina ollut töitä niin paljon, ettei tästä ajasta ole juuri ollut mahdollisuutta nauttia. Tai toki sitä aina on alkukesästä nauttinut, mutta lähinnä pienin varastetuin hetkin samalla, kun on syönyt lounasta firman pihalla naama kohti aurinkoa tai kävellyt töistä kotiin iltamyöhään ihastellen puihin puhjenneita lehtiä ja kukkivia tulppaaneja tms. Samaan syssyyn on ollut myös äitienpäivä sekä lapsemme syntymäpäivä, jotka nekin ovat aina olleet iloisia juhlia, mutta samalla myös kalenteriin merkattuja menoja, joille on ollut jostain taiottava aikaa.
Tämä kevät on ollut juuri 20 vuotta täyttäneen lapsemme elämässä ensimmäinen, jolloin me emme ole olleet jatkuvasti töissä. Hän ei tosin enää asu kanssamme, joten hän ei tätä muutosta ole ollut näkemässä, mutta meille muutos on ollut konkreettinen ja tuntuva. Elämänmuutoksesta kertoo myös kasvojeni päivetys, joka on seurausta siitä, että olen voinut aikatauluttaa päivät pitkälti oman mieleni mukaan ja olen voinut siis ajoittaa ulkoilut keskelle päivää enkä myöhäisiin iltoihin. Olenkin kävellyt melkein päivittäin 8000-15000 askelta nauttien päivien aurinkoisista hetkistä ja kauniista luonnosta. Nämä eivät ole minun tapauksessani mitään varsinaisia hikilenkkejä vaan enemmän meditatiivista aivotonta tallustelua hiekkateitä, taivasta tai luontoa tuijotellen. Välillä kuuntelen äänikirjaa tai musiikkia, mutta usein nautin ihan vain luonnon äänistä. Monesti lenkkini vievät lempirantaani meren äärelle, jossa kauniilla ilmalla istuskelen helposti tunnin ja jatkan sitten matkaa kotiin.
Vaikka olemmekin voineet aikatauluttaa päivät ja viikot pitkälti mielemme mukaan, emme ole maanneet laakereillamme. Olemme edelleen myyneet yrityksemme omaisuutta tavara ja kone kerrallaan sinne ja tänne sekä tyhjentäneet ja rempanneet tiloja. Työ tuntuu loppumattomalta ja se on nyt toukokuussa ärsyttänytkin jo jonkin verran meitä molempia. Meidän piti oikeastaan viettää toukokuussa useampikin viikko Helsingissä lapsemme asunnolla suuremman kaupungin vilinästä nauttien, mutta lopulta päätimme olosuhteiden vuoksi keskittyä tilojen tyhjentämiseen ja laittamiseen, jotta tämäkin vaihe joskus saataisiin loppumaan. Olemme nyt saaneet vihdoin yhden tilan tyhjennettyä, fiksattua ja vuokrattua. Toisen tilan tyhjennys on hyvällä mallilla ja pian pääsemme sielläkin maalaamaan ja sitten etsimään tiloihin vuokralaisen. Vähitellen asiat siis etenevät, mutta toki omasta mielestä aivan liian hitaasti – kuten aina.
Ihan varsinaisia töitä töitä on niitäkin tehty vaikkakin huomattavasti vähemmän kuin yleensä tähän aikaan vuodesta. Ihmeen nopeasti päivät ja viikot vaan vilahtelevat vaikka luulisi, että aikaa olisi nyt niin paljon, että ehtisi tehdä kaikkea mahdollista. Alan kuitenkin tajuta, etten tämän kesän aikana tule saamaan puoliakaan unelmoimistani projekteista työn alle tai ainakaan valmiiksi. Jotta pääsemme jossain välissä edes hieman nauttimaan vapaasta olen ymmärtänyt, että ainakin isommat maalausprojektit on todennäköisesti lykättävä vuoden päähän. Mutta mökkipihan muokkaus on edistynyt hyvin ja mökin vierustalle on tässä kuussa saatu uusi kulkureitti. Äitienpäivää sekä lapsemme 20-vuotissyntymäpäivää vietimme pienimuotoisesti omalla porukalla lähinnä hyvää ruokaa syöden ilman sen suurempia muodollisuuksia. Mutta aika läheisten kanssa on ollut arvokasta rikkautta.
Hieman surullista ja huvittavaakin on, että viiden kuukauden “vapaan” aikana olemme olleet matkailuautollamme Alpolla reissussa vain viisi päivää. Ei ihan sitä, mitä olisin olettanut ja toivonut, mutta ehkä tästä vielä reissuun päästään. Nyt toukokuussa Alpoon saatiin katolle aurinkopaneeli, mikä helpottaa sähkön riittävyyden suhteen tilannetta näin valoisaan ja lumettomaan vuodenaikaan. Lähinnä sähköä tarvitaan puhelinten sekä tietokoneen lataamiseen. Töitä kun saattaa joutua tekemään koneella myös reissatessa. Jotain muitakin pienempiä valmisteluita ja parannuksia autolle on tehty, jotta elämä toimisi kivasti tien päällä. Kesäkuussa olisi tarkoitus lähteä vaikkapa viikoksi jonnekin Itä-Suomen suuntaan. Katsotaan mihin päädytään vai päädytäänkö sittenkään. Nautitaan siis siitä, että meillä on vapaus valita mitä tehdään.