Kun päämäärä on selvä, on vaan määriteltävä askeleet sen saavuttamiseksi. Helppoa, vai mitä? Paitsi jos viimeiset 25 vuotta on rakentanut elämää, joka ei ole yhteensopiva uusien unelmien kanssa. Jos on kerännyt tavaraa nurkat täyteen ja sitonut itsensä tukevasti kodin, työn ja mökin kautta kiinni paikkakunnalle. Silloin nopeat muutokset eivät onnistukaan ihan noin vaan. Eikä kaikkea vaivalla rakentamaansa voi romuttaa noin vaan. Asiat on saatava järjestymään niin, että ne mahdollistavat uusien asioiden toteutumisen. Monien asioiden pitää loksahtaa paikalleen niin, että kokonaisuus toimii.
Tosiasia on, ettei meidän uusien unelmien toteuttaminen ole mahdollista ilman radikaalia kulujen karsimista sekä omaisuuden läpikäymistä ja myymistä. On myytävä asunto, yritystoiminta, auto, harrastevälineitä sekä ainakin yhden kodin verran tavaraa. On käytävä läpi kaikki hamstrattu tavara ja päätettävä, onko se säilyttämisen arvoista, hävitettävää, lahjoitettavaa tai myytävää. Ja tavaraa tosiaan on kertynyt nurkkiin kunnioitettava määrä.
Toiminnan ihmisenä en millään malttaisi odottaa vaan haluaisin kaiken järjestyvän tässä ja nyt. Mutta kun järjestettävien asioiden määrä on valtava niin jostain on vaan aloitettava, jotta vyyhti alkaa hitaasti purkautua. Aloimme ensimmäiseksi käydä läpi kaappeja ja hyllyjä ja varasimme kirpputorilta pöydän samantien kymmeneksi viikoksi. Olemme viime viikkoina myyneet sitä kautta vaatetta ja pikkutavaraa suuren määrän. Ei tunnu, että tavaran määrä nurkissamme olisi silti merkittävästi pienentynyt, mutta moni tarpeeton tavara on jo lähtenyt uuteen kotiin. Olemme myös myyneet harrastusvälineitä pois nurkista viemästä tilaa. Tavaroita karsimalla siistimme samalla asuntoamme, jotta saamme sen vähitellen laitettua myyntiin.
Otimme myös yritysmyyntiin keskittyneeseen toimijaan yhteyttä ja yhteisessä tapaamisessa selvitimme tapoja edetä siinä asiassa.
Paljon on siis tehty, vaikkei mikään ratkaisevaa ole vielä tapahtunut.