Etelä-Suomessa maaliskuu on tarjonnut keväiset ilmat. Lumet ovat pääosin sulaneet ja lämpötilat ovat olleet valtaosin plussalla. Tuntuu siltä, että talvi on voitettu, vaikka toki mahdollisuus takatalveen vielä on.
Oma energisyys ja mieliala ovat kohonneet talven taittuessa. Olemme tehneet pari päiväreissua Helsinkiin. Yhden päivän vietimme ihan vaan lapsemme seurassa ja toisena kävimme messuilla ja sen jälkeen piipahdimme vielä lapsemme luona.
Mökillä olemme tehneet vähän “metsähommia” eli kaataneet muutaman puun pihapiiristä, raahanneet puutavaran liiteriin pilkkomista varten ja risut metsään. Tästä syntyy polttopuita takkaan ensi talveksi ja tilaa pihaan uudelle maanmuokkauksella ja maantäytöllä toteutettavalle kulkureitille. Käytännössä miltei joka vuosi pihaa on jotenkin muokattu – joko hartiavoimin tai urakoitsijan avulla. Ei mitään massiivisia muutoksia kerralla ja hyvin pienellä budjetilla, mutta vuosi vuodelta pihaa on avarrettu, istutuksia lisätty ja toiminnallisuuksia parannettu. Tästä vuodesta ei varmasti tule poikkeus, kun aikaakin pitäisi olla enemmän. Yhden terassituolinkin jo raahasin pihaan ja nautiskelin siinä auringonpaisteesta. Vaatetta toki oli vielä reippaasti, mutta valohoitoa sain pimeän talven jälkeen.
Tässä kuussa suurin oivallukseni liittynee siihen, että uusi elämäni on tässä ja nyt. Lopetettuamme jouluna varsinaisen klo 9-16 työn olen kyllä nauttinut verkkaisista aamuista ja vapaammasta puuhastelusta, mutta silti päässäni on ollut ajatus siitä, että sitten kun saamme tehtyä kaikki muutoksiin liittyvät järjestelyt – sitten – alkaa uusi elämä. Vähitellen päähäni alkoi hiipiä pelko siitä, että mitä jos järjestelyt ja ns välivuoden rästihommat vievätkin kaiken ajan kunnes rahat loppuvat ja ns kaikki kiva jää tekemättä. Sitten tajusin, että oman ajatteluni on muututtava. Jossain kohtaa ajatuksena oli välivuosi – tietty ajanjakso, jonka käyttäisimme kaikkeen kivaan – ja sitten palaisimme taas jonkinlaiseen perusarkeen. Nyt ajattelen, ettei kyse ole lyhyestä irtiotosta vaan kokonaisvaltaisesta muutoksesta. Jatkuvuudesta. Tavoite on siis siirtynyt yhdestä hupivuodesta siihen, että rakennamme kokonaan uuden elämän vanhan pohjalta. Sellaisen, jossa arki on mukavampaa ja vapaampaa. Sellaista täydellistä vastuista ja erilaisista töistä irrottautumista ei ehkä tule, mutta riittävä ja jopa parempi ratkaisu voi olla elämä, jossa on sopiva työn ja vapauden tasapaino. Ainakin se tällä hetkellä tuntuu kestävämmältä ja merkityksellisemmältä ratkaisulta kuin lyhyt totaalinen irtiotto.
Tähän muutokseen ajattelussani ovat johtaneet monet tekijät. Yksi on se, että muutokset tuntuvat aina vievän aikaa enemmän kuin uskommekaan. Vaikka tiesin, ettei 25 -vuotisen yritystoiminnan alasajo käy hetkessä, kun toimitilat ovat suurehkot, myytävää/hävitettävää tavaraa on paljon ja kaikenlaista byrokratiaa muutoksiin liittyen myös runsaasti, niin silti asiat ovat edenneet hitaammin kuin haluaisin. Ennen kuin toimitilat on tyhjennetty, laiteltu kuntoon ja saatu vuokralle voi tällä vauhdilla mennä puoli vuotta tai vuosi. Lisäksi tiedossa on kaksi isoa ulkomaalausprojektia, jotka on ruuhkavuosilta lykätty ns välivuodelle. Ja lisäksi kun aikatauluun lisää vanhempien auttelun, omaan parannettavaan hyvinvointiin tähtäävät ja päivistä aikaa vievät asiat, kuten aiempaa terveellisemmät ruokailutottumukset ja kunnollisen ruuanlaiton sekä liikunnan, niin yhtäkkiä aika tuntuu loppuvan kesken, kun tavoitteena on ollut väljempi aikataulu.
Lisäksi oma pääni on sellainen, ettei se tällaisessa tilanteessa osaa olla miettimättä tulevaa. Olisi eri tilanne, jos olisimme eläkkeellä, eikä työntekoa tarvitsisi enää koskaan miettiä, mutta kun tietää, että jonkin ajan kuluttua jotain on kuitenkin keksittävä, niin pääni pyörittelee erilaisia ideoita ja ratkaisuja lakkaamatta. Epäilemättä pääni käy edelleen ylikierroksilla eikä osaa rauhoittua. Mutta kun en pysty sitä siihen pakottamaan niin olen päättänyt hyväksyä asian. Annan pääni tehdä ideointia ja kehittelyä aina silloin, kun se sitä tuntuu oma-aloitteisesti jostain inspiroituneena tekevän. Olen tässä kuussa osallistunut pariin muutaman tunnin mittaiseen verkkokoulutukseen, laatinut monenlaisia suunnitelmia parinkin eri projektin suhteen sekä kirjannut ylös ajatuksia ja ideoita. Ja hoitanut erilaisia pieniä työasioita. Olen yrittänyt kääntää ajatuksiani siihen, että en välttämättä yritäkään järjestää jotain ajanjaksoa, johon ei ollenkaan kuuluisi työntekoa tai arkisten asioiden hoitamista, vaan järjestän elämää, jossa kaikkea on sopivassa mielekkäässä suhteessa.
Mitä tulee unelmaan reissaamisesta matkailuautolla niin lumien sulaessa sekin on tullut ajankohtaiseksi. Huoltotoimia on tehty kesäkautta varten ja otimme auton vihdoin pois seisonnasta ja käyttöön. Lähi-idän selkkausten vuoksi polttoaineiden hinta on tosin lähtenyt nousuun, että vähän olen naureskellut silmiäni pyöritellen, että pian varmaan saamme kustannussyistä työntää matkailuautoa vaikka nyt on koronasta selvitty ja sen aiheuttamista matkustusrajoitteista… Mutta aika näyttää. Nyt tankattiin kuitenkin tankki täyteen ja lähdettiin tien päälle talven jälkeen. Siitä sitten enemmän myöhemmin.