Viimeiset pari kuukautta ovat menneet melkolailla seitsemän päivää viikossa joko työn tai opiskelun merkeissä. Välillä on tuntunut siltä, ettei vuorokaudessa riitä tunnit. Mutta olen myös oppinut paljon uutta, mikä motivoi ja innostaa.
Toki tunnistan, että kroppa käy tällä hetkellä ylikierroksilla ja nukkuminen on välillä vaikeaa, kun aivot eivät osaa sammua. Mutta eteenpäin on menty viikko kerrallaan ja kaiken olen saanut hoidettua. Vähempikin epäilemättä riittäisi, mutta en ole koskaan oikein osannut tehdä asioita puolivillaisesti. Ja opiskeluissani haluan aidosti oppia. En opiskele muusta syystä kuin oppiakseni, joten miksi opiskella, jos ei tee asioita niin, että ne osaa. Eikä ongelma ole se, ettei tehtävien tekeminen kiinnostaisi vaan se, että iltaisin tehdyt työt verottavat yöuniani.
Sen vähäisen ajan, mikä on jäänyt työn ja opiskelun jälkeen vapaa-ajaksi, olen omistanut perheelleni, joten muut projektit ovat nyt kaikki seisseet. Se hieman harmittaa ja mielestäni asiat etenevät liian hitaasti, mutta lohduttaudun sillä, että opinnot ovat kuitenkin jotain, mitä en ollut millään tavalla suunnitellut tähän syksyyn. Ja kun opinnot etenevät reippaasti, niin tavallaan kuitenkin asiat etenevät. Asiat vaan etenevät hieman eri tavalla ja eri järjestyksessä kuin mitä olin ajatellut.