Jopas on kulunut aikaa edellisestä kirjoituksesta. Vuoden kiireisin aika on ollut käsillä ja sen huomaa. Aika on vierähtänyt yhdessä hujauksessa. Onneksi tähän aikaan vuodesta on runsaasti valoa ja pitkät päivät antavat energiaa sekä lisää tehokkaita tunteja.
Paljon on tapahtunut parissa kuukaudessa. Töitä on painettu urakalla, kuten keväisin ja alkukesäisin on aina tapana. Mitään uutta ei siis elämässä ole tapahtunut sen suhteen. Omat opinnot ovat jatkuneet työn rinnalla ja niissä on nyt menty sellaisella “täydennän myöhemmin” -mentaliteetilla. Eli olen suorittanut kaiken välttämättömän, mutta jättänyt kaiken viimeistelyn ja täydentämisen myöhemmäksi eli kesälomalle. Kukapa nyt haluaisi opiskella kesälomalla, mutta näin se nyt menee. Pääasia, että saan pakolliset ja välttämättömät asiat tehtyä.
Töiden ja opintojen lisäksi on vietetty äitienpäivää, lapsemme 19-vuotissyntymäpäivää sekä suurimpana juhlana tänä vuonna – lapsemme ylioppilasjuhlat. Juhlat vietettiin mökillämme ja vapaa-aika huhti-toukokuussa menikin pitkälti juhlavalmisteluihin sekä mökin siistimiseen talven jäljiltä. Vaikka valmistelut omasta mielestä aloittaisi ainakin ajatuksen tasolla hyvin aikaisin niin aina tuntuu, että järjesteltävää jää aina siitäkin huolimatta ihan loppumetreille saakka. Lapsuudenystäväni tuli onneksi auttamaan itse juhlapäivänä tarjoiluiden kanssa, joten ehdin itsekin ihan kivasti seurustella vieraiden kanssa ja nauttia päivästä. Päivä oli onnistunut ja saimme jopa jonkin verran ihania kuvia sekä päivänsankarista että juhlavieraista muistoksi tästä erityisestä päivästä.
Yliopppilasjuhtat toimivat myös sopivana porkkanana sille, että saimme kevään aikana laiteltua mökillä monia sellaisia pieniä viihtyvyyteen liittyviä juttuja, jotka ovat olleet pitkään suunnitelmissa. Maalasin muun muassa työpöydän ja sen tuolin, ikkunapuitteet sisäpuolelta, pienen kirjahyllyn, tilanjakajan sekä verhoilin pari tuolia uudelleen. Ulkonakin maalasimme erinäisiä pieniä kohteita ja mies rakensi terassirapun, joka on ollut tehtävälistalla jo useamman vuoden. Ylioppilasjuhlat toki kestivät vain parisen tuntia, mutta nämä toteutetut projektit tuottavat meille iloa pitkään juhlien jälkeen – varsinkin jos saamme jonain päivänä varsinaisen kotimme myytyä ja oleilemme mökillämme enemmänkin aikaa.
Asuntomme on edelleen myynnissä. Heti ylioppilasjuhlien jälkeen sitä kävi taas joku perhe katsomassa. Tälläkin kertaa saimme asunnosta ehdollisen tarjouksen eli ostajaehdokkaiden tulisi saada oma asuntonsa myytyä, jotta kaupat voisivat toteutua. Tuntuu, että tilanne markkinoilla on tämän suhteen toivoton. Mikään kauppa ei toteudu, kun kukaan ei saa nykyistä asuntoaan myytyä. Ja vaikka valtakunnallisesti onkin puhuttu siitä, miten asuntokauppa on elpynyt niin meilläpäin se ei vielä kyllä näy. Eli siltä osin elämä junnaa paikoillaan. Tällä hetkellä asunto tosin on sinänsä hyödyllinen – meidän asuessa mökillä lapsemme on saanut valloittaa asunnon kokonaan itselleen ja viettää siellä laatuaikaa poikaystävänsä ja ystäviensä kanssa ilman vanhempien läsnäoloa. Luksusta hänelle, kun on talvet asustellut pienessä 18 neliömetrin vuokrayksiössä.
Arki on viime aikoina ollut niin kiireistä, ettei unelmoinnille ole juuri jäänyt aikaa. Mutta elämä on ollut pääosin hyvää. Mitä nyt mies löi pahasti päänsä ja sai aivotärähdyksen. Päässä näkyy edelleen arpi eikä mies muista tapahtuneesta mitään, mutta muuten taidettiin siitä kommelluksesta selvitä ilman sen pahempia seurauksia. Mutta eipähän ole ollut elämä tylsää… Nyt odotellaan lähinnä kesälomaa. Lomalla ladataan akkuja, tehdään jotain pientä kivaa ja jaksamisen mukaan edelleenkin käydään varastoja ja kertyneitä tavaroita läpi sekä tehdään kaikkea sellaista pientä, mikä edesauttaa nykyisestä asunnosta luopumista ja elämän uudelleenjärjestelyitä.