Miltei 15 vuotta meillä on ollut perheenjäseninä kissoja. Nämä pitkäkarvaiset Ragdoll-sisäkissat ovat olleet lapsemme elämässä melkein niin kauan kun hän muistaa. Toinen kissoista jouduttiin lopettamaan jo muutama vuosi sitten maksavaivojen vuoksi, mutta nyt oli vietävä toinenkin eläinlääkäriin, kun kunto alkoi yhtäkkiä niin selvästi heiketä eikä ruoka enää maistunut.
Eläinlääkäri tutki tämän miltei 15-vuotiaan tyttökissan ja verikokeiden perusteella todettiin, että muun muassa munuaiset olivat loppu. Jonkinlaista pitkittävää hoitoa olisi ollut tarjolla, mutta vain meidän ahdistuksemme helpottamiseksi. Kissan kannalta eläinlääkäri näki vain yhden järkevän vaihtoehdon. Ja vaikka on miten vaikeaa sanoa hyvästit niin en halua toisen kärsivän. Niinpä lapsi kävi kotona sanomassa vielä viimeiset hyvästit rakkaalle lemmikilleen, kiitimme yhteisistä vuosista ja veimme kissan eläinlääkärille vielä viimeisen kerran. Nyt on outoa tulla kotiin, kun kissojen tarvikkeet ovat poissa eikä kukaan enää tule vastaan ovelle tai nuku jaloissa tai tuolilla.
Tämä merkkaa meille taas yhden aikakauden päättymistä. Päätimme jo aikanaan, että kun näistä kissoista aika jättää, emme enää ota uutta lemmikkiä. Ihaniahan ne sinänsä ovat, mutta meillä ei ole hoitopaikkaa niille, ja matkustaminen minnekään päivää tai kahta pidemmäksi aikaa on huomattavasti hankalampaa, kun pitää yrittää järjestää lemmikeille hoitaja tai yrittää ottaa ne mukaan. Ja ainakin meidän molemmat kissat vihasivat autossa ja kodin ulkopuolella oloa, joten niiden kanssa matkustaminen ei tullut kysymykseen.
Mutta nyt olemme todella miehen kanssa kotona taas kahdestaan. Aikanaan olimme melkein kymmenen vuotta kahdestaan. Sitten pitkään lapsen ja kahden kissan kanssa ja nyt sitten taas kahdestaan. Näin elämä muuttuu.