Joskus eteen tulee yhtäkkiä jotain, mikä tuntuu kohtalolta. Eteen ilmestyy jotain, mitä ei voi ohittaa, koska se on tarkoitettu. Silloin tilaisuuteen pitää tarttua. Näin ainakin haluan ajatella ja näin minulle kävi elokuussa.
Selailin jotain netissä ja yhtäkkiä eteeni ilmestyi ilmoitus ammattiopinnoista, joiden hakuaikaa oli jatkettu ja sitä oli vielä viikko jäljellä. Opintokuvaus oli kuin minulle suunniteltu ja opinnot mahdollista suorittaa suurimmaksi osaksi itsenäisinä etätehtävinä ja opetuspäivät teamsin kautta. Pari päivää puntaroin asioita. Mietin löytyykö itseltäni aikaa ja energiaa päätoimisiin opintoihin päätoimisen työn rinnalla, mutta jokin ilmoituksessa kolahti ja päätin kasata työnäytteet ja lähettää hakemuksen. Sain kutsun haastatteluun ja tulin hyväksytyksi.
Aloitin siis syyskuun alussa 1,5 vuotta kestävät opinnot, joiden toivon mahdollistavan paikkariippumattomamman työnteon tulevaisuudessa.
Hetkittäin pelkään, että opiskelen asioita, jotka muuttuvassa maailmassa kadottavat merkityksensä. Tekoäly on epäilemättä viemässä työt osalta ihmisistä lähivuosina enkä tiedä missä määrin se koskee opiskelemiani asioita. Kukaan tuskin osaa vastata vielä tähän. Mutta haluan ajatella, etteivät opiskelut koskaan mene hukkaan. Jotain ne aina antavat ja yrittäjänä sitä on tottunut luovimaan aallokossa ja etsimään paikkaansa maailmassa. Kukaan ei ole ennenkään tuonut kaikkea valmiina eteen, joten enköhän aikanaan keksi jotain iloa uusista oppimistani asioista. Tähän haluan luottaa.