Syyskuu on tarjonnut sitä, mitä elämänmuutokselta alun alkaen toivoin. Alkukuun vietimme matkailuautossa tien päällä. Olimme jo elokuun loppupuolella suunnanneet kohti Suomen Lappia ja Norjan vuonoja. Matkalla pysähdyimme useammassa kansallispuistossa, kaupungissa ja muissa mielenkiintoisissa kohteissa. Äkäslompolossa huiputimme Kukastunturin sekä kuljimme Kesänkijärven ja Kellostapulin maisemissa. Kilpisjärvellä huiputimme Saanan ja Norjassa ajelimme Skibotnin ja Olderdalin maisemissa ihastelemassa sitä, miten paljon Norjan maisemat erosivat Suomesta. Niihin maisemiin päätimme ehdottomasti palata joskus uudelleen.
Puolen kuun vaiheilla palasimme kuitenkin taas kotiin. Auttelin vanhempiani, juhlimme ystäväperheen lapsen 18 vuotissyntymäpäiviä, kävin yhden jo pidempään harkitsemani 10 päivän kurssin liittyen töihin sekä tein ihan perinteisiä töitäkin vähän. Olemme myös tehneet pihassa syystöitä, raahanneet tontilla hiekkaa paikasta toiseen ja sienimetsässäkin on tullut käytyä. Ei toimettomuutta. Paljon kaikkea. Mutta mielenkiintoista, vaihtelevaa ja antoisaa.
Kesällä tien päällä vietetty aika on antanut runsaasti elämyksiä ja virtaa. Tätä kerättyä virtaa aion käyttää monenlaisiin projekteihin, jotka ovat pyörineet jo pidempään mielessä. Olen tietoisesti lykännyt projektit syksyyn ja talveen, jolloin ulkona ei ole niin kivat reissu- tai ulkoiluilmat ja sitä mieluummin viettää aikaa neljän seinän sisällä. Eipähän sitten ehkä käy talvellakaan aika liian pitkäksi. Vaikka on tien päällä oleminen ja kaiken uuden näkeminen kyllä ollut niin ihanaa, että vaikea kuvitella, etteikö hetken päästä olisi jo kova hinku päästä taas jonnekin.