Tammikuu lähestyy loppuaan ja tänä vuonna tammikuu on ollut varsin talvinen Etelä-Suomessakin. Uusi arki on siis alkanut lähinnä mökillä takkaa lämmittäen, leijuvia lumihiutaleita ikkunasta katsellen, kaamosväsymystä potien sekä yrityksen asioita järjestellen.
Vaikka emme enää suoranaisesti ole olleet töissä niin toki yrittäjää ovat työllistäneet muun muassa joulukuun kirjanpitoaineistojen toimittaminen, vuodenvaihteen tilinpäätös ja siihen liittyvä inventaario sekä muut aineistot. Siirsimme yrityksemme toimitiloista tietokoneet työpöytineen kotiin ja loimme uusiin tarpeisiimme sopivan kotitoimiston. Lisäksi olemme myyneet osan ýrityksemme koneista ja kalustosta ja kouluttaneet uusia omistajia niiden käyttöön. Olemme saaneet myytyä myös osan materiaalivarastostamme. Jonkin verran olemme myös käyneet tiloja läpi ja tyhjentäneet niitä. Jäteasemalle on viety muutama kuorma ja vielä olisi paljon tavaraa läpikäymättä. Lisäksi muutamia koneita on yhä myymättä. Tiedossa toki oli, että tilojen tyhjennys tulee viemään aikaa. Olemme kuitenkin liikkeellä sillä asenteella, että tehdään sitä mukaa, kun siltä tuntuu tai tarve vaatii.
Matkailuauto Alpo on saanut koko tammikuun seistä tallissaan suojassa lumelta ja pakkaselta. Mies on hieman tutkinut muun muassa auton pohjaa ja hankki jonkun erikoismaalin auton pohjaa varten ja ajatteli sen jossain vaiheessa pohjaan sivellä, kun auto on nyt kerran saanut pitkään ja rauhassa kuivua tallissa. Onpahan sitten laiteltu kuntoon kevään ja kesän ajoja varten.
Minä puolestani ompelin verhot Alpon “makuuhuoneen” ikkunoihin. Neljä pientä sinihopeista sivuverhoa laskoksilla ja neljä pientä valoverhoa. Alkuperäiset verhot eivät mahtuneet roikkumaan enää kunnolla, kun ostimme paksummat sijauspatjat. Enkä halunnut lähteä lyhentämään alkuperäisiä verhoja vaan päätin säästää ne sitä varten, kun auton joskus tulevaisuudessa myy. Ikkunoiden kokoon nähden kahdeksan verhon ompelu tuntui kauhean kokoiselta projektilta, mutta tulipahan tehtyä.
Kangaskaupassa tuskailin kankaan valinnan kanssa, kun olisi ollut kiva valita joku pirteä väri ja kuosi, mutta toisaalta autossa on sinisen ja hopean väriset kangastaskut verhojen lähellä ja lisäksi verhojen vieressä on myös petivaatteet pussilakanoineen, joten pelkäsin, että lopputuloksesta tulee värien ja kuvioiden sekamelska. Lopulta päädyin suht neutraaleihin verhoihin, jotka sopivat kangastaskujen värimaailmaan ja päätin, että lisäväriä ja ilmettä saa pussilakanoilla. Päiväpeittoja emme ole ajatelleet autossa käyttää, joten petivaatteiden väritys tulee olemaan varsin hallitsevassa asemassa pienen tilan värimaailmassa.
Mutta kuten huomaa niin mitään kovin järisyttävää ei ole vielä tänä vuonna tapahtunut. Lepo on ollut jo pitkään haaveissa ja sitä on nyt ujutettu päiviin mahdollisimman paljon. Jaksetaan sitten taas puuhata, kun talvi taittuu kevääseen. Ja viikot kuluvat nopeasti – päivien pitenemisen huomaa jo.