Kuva vanhasta äitiyspakkauslaatikosta

Tammikuun kuulumiset

Vuoden vaihteen loma tuli tarpeeseen ja käytinkin sen lähinnä lepäämiseen. En edes avannut tietokonetta pariin viikkoon. Tekemistä toki olisi ollut runsaastikin, mutta kyseessä oli tietoinen päätös pitää taukoa ja levätä. Joskus omien unelmien tavoittelu ajaa liikaan suorittamiseen, jolloin hetkessä eläminen ja omasta nykyisestä arjesta ja sen iloista nauttiminen unohtuu. Joululomalla halusin siis ihan tietoisesti pysähtyä nauttimaan nykytilasta, perheestä, juhlapyhistä ja kaikesta siitä, mikä tässä hetkessä on arvokasta. 

Lomaviikkojen mentyä, on taas ollut aika palata siihen hieman vähemmän ruusuiseen arkeen. Opinnot ja työt ovat taas jatkuneet ja yrittäjän elämässä vuoden vaihteen tilinpäätös inventaarioineen ja veroasioineen ovat olleet taas ajankohtaisia. Yritystämme kävi yksi potentiaalisesti kiinnostunut yrittäjä katsomassa, mutta en uskalla olla kovin optimistinen sen suhteen, että ostaja/jatkaja toiminnalle vielä löytyisi. Mutta toki opimme ja saamme lisää kokemusta myyntiprosessista ja kiinnostuneiden esittämistä kysymyksistä ja mahdollisista toiveista ja huolista. 

Uudistimme nyt tammikuussa myös asuntomme myyntisopimuksen ja pudotimme hintaa jonkin verran. Toiveena tietysti olisi, että asuntomme saataisiin vähitellen myytyä ja suunnitelmat välivuodesta ja elämänmuutoksesta voisivat toden teolla edetä. Kovin hiljaista on asuntomarkkinoilla ollut, mutta toivotaan, että korkojen lasku sekä lähestyvä kevät piristäisivät markkinoita, kuten mediassa on varovasti ennustettu. 

Kotona olen käynyt nyt alkuvuodesta läpi lapseni “muistokaappia” eli kaappia, jonne olen säilönyt viimeiset 18 vuotta kaikkea mahdollista säilytettävää lapseen liittyvää – piirustuksia, todistuksia, synttärikutsuja, koulukuvia, harrastusmuistoja, leluja, askartelutuotoksia, kortteja, terveyspapereita, lehtijuttuja, jne. Ensin lajittelin kaiken löytyneen aiheen mukaan pinoihin ja sitten karsin aivan turhat jutut pois. Sitten tein vielä karsintaa aihealueittain ja niputin säilytettävät dokumentit ja muistot niin, että ne saa kätevästi säilöttyä pariin laatikkoon. Isompi laatikoista oli säilyttämäni äitiyspakkauslaatikko. Se tuntui loogiselta ja hauskalta säilytysratkaisulta varsinaisille muistoesineille. Pienempään laatikkoon pakkasin ajankohtaisemmat ja tarpeellisemmat dokumentit kuten todistukset yms, jotka eivät saa hukkua jonnekin varaston perälle ja joita lapsi ehkä itsekin silloin tällöin tarvitsee. Varmasti tavaraa olisi voinut hävittää enemmänkin, mutta toisaalta aina on mahdollista hävittää asioita myöhemminkin, jos tilasta tulee pulaa. Ajattelen asian niin, että takaisin näitä muistoesineitä ei enää saa, kun ne kerran on hävitetty, joten lähdin karsimaan kaikesta varovaisella otteella. 

Tavaroiden joukossa oli paljon sellaista, mitä olin jo “unohtanut”, mutta esineitä läpikäydessä muistot palasivat taas mieleen. Paljon on sisältynyt kaikkea yhden lapsen kasvamiseen syntymästä aikuisuuteen. Paljon ihania muistoja. Paljon harrastuksia, kavereita, syntymäpäiviä ja erilaisia kehitysvaiheita. Mielen valtaa kiitollisuus. Samalla on kuitenkin myös päästettävä irti, käännettävä sivua ja katsottava tulevaisuuteen. Näiden papereiden ja muistoesineiden läpikäyminen kuuluu uuteen elämänvaiheeseemme ja elämänmuutokseen. On aika käydä läpi edellisen elämänvaiheen aikana kertyneet tavarat ja samalla valmistautua tulevaan karsimalla turha pois ja lajittelemalla ja pakkaamalla säilytettävät tavarat niin, että niiden varastointi on helppoa.

Pimeyden ja kolean sään aiheuttamaa apatiaa olemme mieheni kanssa hoitaneet katsomalla muiden julkaisemia reissuvideoita. YouTubesta löytyy kivasti videoita matkailuautoilla tehdyistä matkoista Euroopassa. Videoita katsoessa on kiva unelmoida tulevaisuudesta ja hahmotella mielessä omia tulevaisuuden matkoja. Videoista saa myös kivoja vinkkejä matkailuautolla matkustamiseen ja asioihin, mitä tulisi ottaa huomioon eri maissa matkustettaessa. Videoiden katsominen on siis yhdistettyä hyötyä ja hupia. Jää nähtäväksi, miten pian pääsemme itse matkaan. Kovasti jo tekisi mieli pakata tavarat ja lähteä, mutta vielä ei olla siinä pisteessä asioiden kanssa…

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to Top