Joka vuosi joulun lähestyessä mietin, miten aikataulutan kaikki järjestelyt niin, että voisin sinä vuonna rauhoittua ajoissa joulun viettoon ja nauttia joulutunnelmasta joulutorttuja syöden. Harvemmin se oikein on onnistunut eikä ainakaan onnistu tänä vuonna. Joululaatikot olen kyllä tehnyt pakkaseen, kuten joka vuosi, mutta kaikki muu on vielä aika tavalla avoinna. Kaikki kyllä järjestyy aattoon mennessä, mutta kyllä tässä nyt taas mennään tonttulakki pitkänä jouluun asti. Joulun ja uuden vuoden aikaan me pidämme töistä lomaa ja tämä pieni hengähdystauko tulee kyllä todella tarpeeseen.
On melkein vuosi siitä, kun mieheni kanssa lausuimme ääneen ne sanat, että tällä tavalla ei jatketa. Että on aika luopua vanhasta elämästä ja luoda uusi mieluisampi ja innostavampi arki. Että vielä ei ole aika jäädä aloilleen ja muistella menneitä, vaan vielä pitää uskaltaa tehdä asioita, jotka inspiroivat ja haastavat.
Pelkojahan muutokset aina aiheuttavat. Ja luonnollistahan se on. Aikuinen kuitenkin aina kantaa vastuun tekemisistään ja seurauksista. Ja turvallisinta lienee aina jatkaa samalla tavalla kuin siihenkin asti niin kauan, kun mikään ei pakota muuttamaan asioita. Mutta muutokset tarjoavat myös mahdollisuuksia ja ne mahdollisuudet voivat tuoda mukanaan myös jotain aiempaa parempaa. Ja tuli muutosten myötä sitten parempia tai huonompia asioita niin kokemuksia ne ovat kuitenkin.
Keväällä olisin odottanut ja toivonut, että tähän mennessä olisimme jo myyneet asuntomme ja kenties jopa yrityksemme. Että olisimme huomattavasti lähempänä unelmiemme saavuttamista, mutta toisaalta vuosi on tuonut tullessaan asioita, joita emme odottaneet, kuten sen, että aloin syksyllä opiskella työn ohessa. Mutta sinänsä mikään ei ole meidän suunnitelmiemme suhteen muuttunut. Asioiden eteneminen ei vaan ole tällä hetkellä suoranaisesti meistä kiinni. Toivotaan, että korot jatkavat laskuaan ja että asuntokauppa vilkastuu ja mekin saisimme asuntomme myytyä. Silloin saisimme suunnitelmat etenemään.
Mutta missään tapauksessa tämä vuosi ei ole ollut pettymys. Se on antanut toivoa ja uskallusta unelmoida asioista, jotka vuosien ajan hautasimme mahdottomuuksina. Paljon hyvää on tapahtunut. Hyviä hetkiä ja kokemuksia läheisten kanssa. Ja isot muutokset vievät useimmiten aikaa. Ja valmistelut ja unelmointi ovat osa matkaa, joten sikäli matka on jo hyvässä vauhdissa.
Näin somessa hiljattain sellaisen lyhyen elämänohjevideon, jossa kysyttiin, että kun lintu laskeutuu oksalle niin luottaako se siihen, että oksa kestää vai luottaako se siihen, että se pyrähtää lentoon ja jatkaa matkaa, jos oksa ei kestä. Vastaus oli, että eiköhän lintu luota siihen, että sen siivet kantavat, jos oksa ei kestä. Meidänkin siis tulisi luottaa itseemme ja siihen, että pärjäämme, vaikka suunnitelmat elämässä pettäisivät.
Ja näin me olemme päättäneet toimia – luottaa siihen, että asiat järjestyvät. Harvoin lopputulos on ihan sitä, mitä etukäteen ajatteli, mutta usein niin on varmaan parempikin. Kunhan pistää asiat liikkeelle niin elämä voi yllättää monella tavalla.
Oikein hyvää ja rauhallista joulun aikaa kaikille ja onnea uuteen vuoteen 2025! Olkoon se parempi kuin osaatte toivoakaan!
Tässä vielä linkit ensimmäisiin postauksiin eli siihen, mistä tämä kaikki lähti liikkeelle: