Viime päivät ovat olleet upean valoisia ja keväisiä. Kellojen siirto toi iltoihin taas lisää pituutta ja olenkin nauttinut lenkkeilystä meren rannalla avovettä, pajunkissoja, ensimmäisiä kevään kukkia sekä etelästä palanneita vesilintuja ihastellen.
Talvi etenee kevättä kohti kovaa vauhtia ja päivät pitenevät. Huomaan eron omassa olossani. Valon lisääntyessä elämänilo ja energia lisääntyy vaikka hetken tuntui helmikuun alkupuolella, että tästä talvesta ei selviä millään.
Joskus eteen tulee yhtäkkiä jotain, mikä tuntuu kohtalolta. Eteen ilmestyy jotain, mitä ei voi ohittaa, koska se on tarkoitettu. Silloin tilaisuuteen pitää tarttua. Näin ainakin haluan ajatella ja näin minulle kävi elokuussa.
Olimme heinäkuun lomalla ja vietimme loman lähinnä mökillä ja kotikulmilla ottaen rennosti ilman sen suurempaa ohjelmaa. Helsingissä vietimme pari päivää. Kiertelimme museoita, näyttelyitä ja terasseja upeassa säässä. Tunnelma oli kuin ulkomailla.
Tehtyämme päätöksen pitää sapattivapaata, levätä ja matkustella, ymmärsimme pian, että ratkaisevin asia koko prosessin onnistumiselle ja etenemiselle on asuntomme myynti, mikä voi myös olla se projektin haastavin asia. Näin ollen siistimme asuntomme, karsimme turhat roinat pois ja otimme yhteyttä tuttuun välittäjään, jotta asiat saataisiin alkuun.
Kun päämäärä on selvä, on vaan määriteltävä askeleet sen saavuttamiseksi. Helppoa, vai mitä? Paitsi jos viimeiset 25 vuotta on rakentanut elämää, joka ei ole yhteensopiva uusien unelmien kanssa. Jos on kerännyt tavaraa nurkat täyteen ja sitonut itsensä tukevasti kodin, työn ja mökin kautta kiinni paikkakunnalle. Silloin nopeat muutokset eivät onnistukaan ihan noin vaan. Eikä kaikkea vaivalla rakentamaansa voi romuttaa noin vaan. Asiat on saatava järjestymään niin, että ne mahdollistavat uusien asioiden toteutumisen. Monien asioiden pitää loksahtaa paikalleen niin, että kokonaisuus toimii.
Tiedätkö sen tunteen, kun menee johonkin juhliin tai tapaamiseen ja tutut tai sukulaiset kysyvät ”Hei! Mitä sinulle kuuluu?” ja tekisi mieli sanoa ”No kuule ihan sitä saata..n samaa.”? Tai kun aamulla herää ja miettii, että onko ihan pakko nousta ja mennä töihin? Tai kun lähtee töistä ja toteaa, että tänään on ohjelmassa vielä tosi inspiroivat ruokakaupassa käynti, ruuanlaitto, tiskikoneen täyttö ja tyhjennys sekä pyykit? Tai kun kesäloma loppuu ja sitä laskee, miten kauan on siihen, että on seuraava loma? Tai miten kauan on eläkeikään vaikkei se vielä ole lähelläkään?
