Suomea ristiin rastiin
Elokuu on vihdoin tarjonnut sitä, mitä lähdin elämänmuutoksilla tavoittelemaan. Olemme vihdoin viettäneet aikaa tien päällä matkailuautomme kanssa ja menneet sinne, minne nenä on näyttänyt.
Elokuu on vihdoin tarjonnut sitä, mitä lähdin elämänmuutoksilla tavoittelemaan. Olemme vihdoin viettäneet aikaa tien päällä matkailuautomme kanssa ja menneet sinne, minne nenä on näyttänyt.
Heinäkuun pari ensimmäistä viikkoa keskityimme edelleen toimitilojemme tyhjennykseen ja laittoon. Eli ohjelmassa oli muun muassa maalaamista, siivoamista, ikkunanpesua sekä vuokrailmoituksen tekeminen. Tiloihin löytyi kuitenkin heti vuokralainen ja tämän jälkeen olikin selvää, mitä kaikkea tilojen osalta toivottiin, jotta ne ovat tulevalle käyttäjälle sopivat. Kuun puolessa välissä luovutimme jo avaimet, jotta uusi vuokralainen pääsi aloittamaan muuton tiloihin.
On kulunut puoli vuotta siitä, kun suljimme tuotantotilojemme ovet ja aloitimme täysin uuden elämänvaiheen. Tämä puoli vuotta on kulunut tavallaan hyvin ripeästi, mutta päällimmäisenä itsellä on ehkä ajatus, ettei tässä ajassa ole ehtinyt tehdä juuri mitään. Aika on kulunut välttämättömään lepäämiseen sekä erilaisten käytännön asioiden järjestämiseen eikä suoranaiseen “vapaudesta nauttimiseen”.
Tämä kevät on ollut reiluun 20 vuoteen ensimmäinen, jolloin me emme ole olleet jatkuvasti töissä. Elämänmuutoksesta kertoo myös kasvojeni päivetys, joka on seurausta siitä, että olen voinut aikatauluttaa päivät pitkälti oman mieleni mukaan ja olen voinut siis ajoittaa ulkoilut keskelle päivää enkä myöhäisiin iltoihin.
Huhtikuu on sisältänyt paljon ulkoilua, valoa sekä kaikenlaisten asioiden sohimista. Kuu vaihtui, kun teimme viiden päivän reissun matkailuautollamme Alpolla Helsinki-Hanko-akselilla lähinnä erilaisia luontopolkuja ja merenrantakohteita kierrellen.
Tässä kuussa suurin oivallukseni liittynee siihen, että uusi elämäni on tässä ja nyt. Jossain kohtaa ajatuksena oli välivuosi – tietty ajanjakso, jonka käyttäisimme kaikkeen kivaan – ja sitten palaisimme taas jonkinlaiseen perusarkeen. Nyt ajattelen, ettei kyse ole lyhyestä irtiotosta vaan kokonaisvaltaisesta muutoksesta. Jatkuvuudesta.
Helmikuun viikot ovat suorastaan vilisseet yksi toisensa perään ilman, että mitään sen kummempaa on tapahtunut. Ainoa suurempi muutos on ollut valon määrä. Valkoiset hanget yhdistettynä auringonpaisteeseen on ollut odotettu merkki kevään lähestymisestä. Kaunis talvisää on innostanut aloittamaan taas ulkoilun ja olenkin kävellyt monina päivinä noin 5 km lenkin ihan happea ja liikuntaa saadakseni.
Tammikuu lähestyy loppuaan ja tänä vuonna tammikuu on ollut varsin talvinen Etelä-Suomessakin. Uusi arki on siis alkanut lähinnä mökillä takkaa lämmittäen, leijuvia lumihiutaleita ikkunasta katsellen, kaamosväsymystä potien sekä yrityksen asioita järjestellen.
Se, että jokin vie aikaa, ei tarkoita sitä, ettei se tapahdu. On miltei pari vuotta siitä, kun yhdessä mieheni kanssa päätimme merkittävästä elämänmuutoksesta. Muutokset ovat tapahtuneet hitaasti, mutta vuosi 2026 alkaa juuri sellaisena kuin olemme unelmoineet. Miten jännittävää!
Aikaa edellisestä päivityksestä on kulunut miltei kaksi kuukautta, mutta paljon on myös tapahtunut siinä ajassa. Suurin uutinen lienee se, että