Se, että jokin vie aikaa, ei tarkoita sitä, ettei se tapahdu. On miltei pari vuotta siitä, kun yhdessä mieheni kanssa päätimme merkittävästä elämänmuutoksesta. Muutokset ovat tapahtuneet hitaasti, mutta vuosi 2026 alkaa juuri sellaisena kuin olemme unelmoineet. Miten jännittävää!
Aikaa edellisestä päivityksestä on kulunut miltei kaksi kuukautta, mutta paljon on myös tapahtunut siinä ajassa. Suurin uutinen lienee se, että
Kaksi muuttoa kuukauden sisään ei ole varsinaisesti se, minkä parissa minä unelmoin viettäväni vapaa-aikani. Elokuussa saimme oman asuntomme myytyä, tyhjennettyä ja luovutettua uusille omistajille. Hetkeä myöhemmin lapsemme onnistui saamaan itselleen uuden astetta suuremman asunnon ja kas – taas alkoi uusi aalto pakkaamista, kantamista ja monenlaista muuttojärjestelyä. Ja voi veljet, miten paljon voi mahtua 18 m2 kokoiseen asuntoon…
Vihdoin se on tapahtunut! Asuntomme on myyty ja muutto on käynnissä. Noin puolitoista vuotta on kulunut siitä, kun asunto päätettiin laittaa myyntiin. Aika on tuntunut todella pitkältä – varsinkin kun edellisen asuntomme myimme parissa kuukaudessa myyntipäätöksestä. Mutta nyt odottaminen on ohi.
Eletään jännittäviä aikoja! Muutaman viikon kuluessa suunnitelmamme saattavat vihdoin nytkähtää merkittävän askeleen eteenpäin. Vielä ei toki mikään ole kirkossa kuulutettua
Jopas on kulunut aikaa edellisestä kirjoituksesta. Vuoden kiireisin aika on ollut käsillä ja sen huomaa. Aika on vierähtänyt yhdessä hujauksessa. Onneksi tähän aikaan vuodesta on runsaasti valoa ja pitkät päivät antavat energiaa sekä lisää tehokkaita tunteja päivään.
Joka vuosi joulun lähestyessä mietin, miten aikataulutan kaikki järjestelyt niin, että voisin sinä vuonna rauhoittua ajoissa joulun viettoon ja nauttia joulutunnelmasta joulutorttuja syöden. Harvemmin se oikein on onnistunut eikä ainakaan onnistu tänä vuonna. Joululaatikot olen kyllä tehnyt pakkaseen, kuten joka vuosi, mutta kaikki muu on vielä aika tavalla avoinna. Kaikki kyllä järjestyy aattoon mennessä, mutta kyllä tässä nyt taas mennään tonttulakki pitkänä jouluun asti. Joulun ja uuden vuoden aikaan me pidämme töistä lomaa ja tämä pieni hengähdystauko tulee kyllä todella tarpeeseen.
Talvi on taas saapunut. Pimeys, märkyys, räntä, lumi ja pakkanen. Kaikkia näitä vähän eri kombinaatioina eri päivinä. Ja vaikka sinänsä rakastan Suomea ja talveakin tavallaan, niin en voi kieltää, etteikö mieliala ja oma aktiivisuus kärsisi tästä vuodenajasta. On pimeää, kun menee töihin, ja pimeää, kun lähtee töistä. Ja ulkoilu on sellaista väkisin ulkoilua, jotta ei ihan saisi veritulppaa istuessa. Taas muistaa, mistä se haave etelässä vietetyistä talvista kumpuaa.
Viimeiset pari kuukautta ovat menneet melkolailla seitsemän päivää viikossa joko työn tai opiskelun merkeissä. Välillä on tuntunut siltä, ettei vuorokaudessa riitä tunnit. Mutta olen myös oppinut paljon uutta, mikä motivoi ja innostaa.
Miltei 15 vuotta meillä on ollut perheenjäseninä kissoja. Nämä pitkäkarvaiset Ragdoll-sisäkissat ovat olleet lapsemme elämässä melkein niin kauan kun hän muistaa. Toinen kissoista jouduttiin lopettamaan jo muutama vuosi sitten maksavaivojen vuoksi, mutta nyt oli vietävä toinenkin eläinlääkäriin, kun kunto alkoi yhtäkkiä niin selvästi heiketä eikä ruoka enää maistunut.
