Olimme heinäkuun lomalla ja vietimme loman lähinnä mökillä ja kotikulmilla ottaen rennosti ilman sen suurempaa ohjelmaa. Helsingissä vietimme pari päivää. Kiertelimme museoita, näyttelyitä ja terasseja upeassa säässä. Tunnelma oli kuin ulkomailla.
Tehtyämme päätöksen pitää sapattivapaata, levätä ja matkustella, ymmärsimme pian, että ratkaisevin asia koko prosessin onnistumiselle ja etenemiselle on asuntomme myynti, mikä voi myös olla se projektin haastavin asia. Näin ollen siistimme asuntomme, karsimme turhat roinat pois ja otimme yhteyttä tuttuun välittäjään, jotta asiat saataisiin alkuun.
Tässä kuussa meillä on juhlittu lapsen 18-vuotissyntymäpäivää sekä äitienpäivää. Vaikka lapsemme on asunut jo pian pari vuotta omillaan, on hänen täysi-ikäisyytensä kuitenkin merkittävä virstanpylväs elämässämme. Enää ei tarvitse miettiä sitä, kuka hänestä huolehtisi, jos meille sattuisi jotain. Enää emme ole vastuussa hänestä vaan hän vastaa virallisesti itse tekemisistään. Enää en saa Wilma viestejä enkä näe hänen pankkitietojaan. Moni sinänsä pieni asia muuttuu hänen ollessaan virallisesti aikuinen.
Kun päämäärä on selvä, on vaan määriteltävä askeleet sen saavuttamiseksi. Helppoa, vai mitä? Paitsi jos viimeiset 25 vuotta on rakentanut elämää, joka ei ole yhteensopiva uusien unelmien kanssa. Jos on kerännyt tavaraa nurkat täyteen ja sitonut itsensä tukevasti kodin, työn ja mökin kautta kiinni paikkakunnalle. Silloin nopeat muutokset eivät onnistukaan ihan noin vaan. Eikä kaikkea vaivalla rakentamaansa voi romuttaa noin vaan. Asiat on saatava järjestymään niin, että ne mahdollistavat uusien asioiden toteutumisen. Monien asioiden pitää loksahtaa paikalleen niin, että kokonaisuus toimii.
Unelmat ovat kuin suussa sulavaa hattaraa. Ne ovat houkuttelevia ja ihania. Kun ne saavuttaa ne maistuvat uskomattoman hyvältä, mutta suurinkin ahmaisu sulaa suussa hetkessä. Huumaava onnen tunne katoaa varsin nopeasti. Vanhasta unelmasta tulee osa uutta arkea eikä toteutunut unelma tyydytä ikuisesti. Tarvitaan uusia unelmia.
Tiedätkö sen tunteen, kun menee johonkin juhliin tai tapaamiseen ja tutut tai sukulaiset kysyvät ”Hei! Mitä sinulle kuuluu?” ja tekisi mieli sanoa ”No kuule ihan sitä saata..n samaa.”? Tai kun aamulla herää ja miettii, että onko ihan pakko nousta ja mennä töihin? Tai kun lähtee töistä ja toteaa, että tänään on ohjelmassa vielä tosi inspiroivat ruokakaupassa käynti, ruuanlaitto, tiskikoneen täyttö ja tyhjennys sekä pyykit? Tai kun kesäloma loppuu ja sitä laskee, miten kauan on siihen, että on seuraava loma? Tai miten kauan on eläkeikään vaikkei se vielä ole lähelläkään?
